Blogi 
8.2.2010
Toyboy
Madonna on hommannut itselleen uuden toyboyn, espanjalaisen 24-vuotiaan mallin. Vanha brassipoika jätettiin rannalle, koska pojan äiti piti Madonnaa hiukan iäkkäänä pojalleen. Äiti puuttui peliin, miksi Kaarina Hazard ei ole lausunut asiasta mitään? Miksi tätä toyboy-ongelmaa ei ole nostettu yhteiskunnallisen keskustelun keskiöön, eduskuntaan, missä päänuijanheiluttaja harrastaa myös toyboy-juttuja, mutta naisen kanssa.
Miten on mahdollista, että 51-vuotias nainen, laulaja, filmitähti voi kiinnostaa 24-vuotiasta mallia Malagasta tai jostain sieltä. Entä 30-kymppinen runoilija, miten hän voi haksahtaa lähes eläkeikäiseen rullaluistelijaan? Onko maailma mennyt sekaisin, vai onko tämä ihan normaalia, sopivien hajujen aiheuttamaa pariutumista?
Keskustelin aamulla erään oppineen ystäväni kanssa aiheesta, onko ihmisellä oikeus toiseen ihmiseen. Oikeusrealistina päättelin pikaisesti, että Suomessa ei ole, koska suurin osa kansasta, ainakin Helsingissä asuu omissa kopeissaan, yxin. Monet ovat yxin, vaikka asuvat jonkun kanssa.
Pitäisikö perustuslakiin säätää oikeus olla toisen kanssa? Siis pakottaa ihmiset kopeistaan markkinoille, rahaautomaattiyhdistyksen välittämille solo-sivuille tai ihan vaan baariin solo-lappu rinnassa? Työttömiä ei pakoteta auraamaan katuja, miksi ihmiset sitten voitaisiin pakottaa olemaan toistensa kanssa? Ehkä työttömät voitaisiin velvoittaa aukaisemaan katuja, ehkä ihmisille tekisi hyvää, jos heidät pakotettaisiin olemaan toistensa kanssa.
Pitäisikö tähän oikeuteen/velvollisuuteen asettaa jokin ikäraja/haitari, jonka mukaan ikäero ei saa olla yli 5 vuotta? Mitä siitä olisi hyötyä? Niinistö joutuisi eroamaan rikottuaan uutta perustuslakia, muuttuisiko maailma tästä paremmaksi? Jos ikäero on liian suuri, voi yhteinen kokemuspohja jäädä kapeaksi, mikä tekee retkestä lyhyen, ehkä.
Vai onko hyvä, että kummallakaan ei ole mitään käsitystä toisen maailmasta, molemmat tuovat omat nyssäkkänsä, uusionyyttikestit. Tiedä häntä. En ole asiasta mitään mieltä. Suosittelen vapaata ajattelua ja olemista, toy-maailmassa tai ihan tavallisessa.
Aikuisetkin tykkää leluista
6.2.2010
Tekijämies
Sauli Niinistö on kiistatta vittumainen mies, tai ainakin sellaisessa maineessa. Jos vertaa Niinistön ja samassa kerhossa istuvan Alex Stubin tapaa hoitaa asioita ja suhteita ihmisiin, voi havaita, että kokoomuksessa on ainakin kaksi tapaa johtaa ja hoitaa hommia, suudella poskille ja potkia munille. Miten Alex olisi hoitanut eduskunnan hallintoa ja rahankäyttöä, olisiko hänen tavallaan asiat luistaneet paremmin tai pienemmällä kitinällä?
Tätä emme koskaan tule tietämään, koska Alex ei ole kansanedustaja eikä hänestä sellaista tulee, tehtävä on aivan liian rahvaanomainen kosmopoliitille. Niinistö sen sijaan sopii tähän ryhmään mainiosti, koska hän puhuu kansanedustajien kieltä, minkä lisäksi hän osaa tehdä näytelmästä itselleen kivijalkaa tulevaan, ei välttämättä presidentiksi vaan presidentin pomoksi. Tähän virkaan hän pääsee jättämällä seuraavatkin vaalit väliin.
Eduskunnan sekoilu talousjutuissaan ja hallinnossaan on itkettävän ja naurettavan rajamaastossa. Omituista koko näytelmässä on, että eduskunnan ylimmät virkamiehet eivät näytä olevan mistään kenellekään missään vastuussa. Sauli Niinistö yrittää hoitaa virkaansa naama punaisena ja muut näyttävät keskisormea edessä ja takana.
En voi sanoa sympatiseeraavani Saulia ihmisenä. Hän vaikuttaa perusvittumaiselta salolaiselta. Tällä ei juurikaan ole merkitystä, kun hommat pitää saada hoidetuksi. Sauli sopii hoitamaan hommia, lapioimaan lunta, huolehtimaan valtion taloudesta, huolehtimaan asioista ylipäänsä. Hän on tekijämies.
Hän väitti tänään, ettei ole kostajatyyppi, selvittää asian ja sitten mennään eteenpäin. Tältä osin hän puhui kuin Pekka Paavola oikeudessa. Sauli on kostanut Ilkka Kanervalle viimeiset 15 vuotta, koska Ike piti Saulia tähdenlentona, joka sammuisi ennen syttymistään. Ikeltä virhearvio, josta on saanut maksaa maltaita. Sauli on potkaissut sinne, missä tuntuu, aina kun se on ollut mahdollista.
Korkeimpaan oikeuteen esitetään uudeksi jäseneksi AA Ari Kantoria. Hän on hyvä juristi ja miellyttävä ihminen. Olen ollut ainoastaan kerran samassa jutussa hänen kanssaan, vastapuolena. Tällöin Arin edustama taho hävisi.
Ari Kantor on ehdokkaana olevasta porukasta ehdottomasti sopivin ja etevin virkaan. Kantorin nimittäminen korkeimpaan oikeuteen tukee ideaa, jonka mukaan kylän viisaimmat pitäisi laittaa ratkaisemaan väen keskinäiset kiistat.
3.2.2010
Tiedonhankintaa
Saksan hallitus haluaa kiihkeästi itselleen tietoja kansalaistensa tileistä Sveitsissä, sveitsiläisissä pankeissa. Hallituksella on luonteva ja hyväksyttävä tavoite, se haluaa varmistaa, että kunnon kansalaiset ovat muistaneet maksaa näillä tileillä olleista varoista ja niistä saamistaan tuotoista veroa isänmaalle, Saksaan.
Jokin aika sitten Saksa käytti tiedustelupalveluaan vastaavassa operaatiossa Lichtensteinissa. Sakemannit ostivat paikalliselta pankin työntekijältä tietoja saksalaisista tallettajista ja heidän tileistään. Verkkoon eksyi joitakin isojakin kaloja, muistaakseni myös paikallisen postin päällikkö, jolla oli säkillinen rahaa ulkomailla, josta ei ollut muistanut kertoa kaikkea verottajalle.
Nyt saksalaiset suunnittelevat maksavansa muutaman miljoona euroa kaverille, jolla on salaista pankkitietoa saksalaisten tileistä Sveitsissä. Hallitus esiintyy korkealla profiililla liittokansleria myöten. Vaterland first!
No niin, hallituksen tehtävänä on tehokkaasti toteuttaa kansalaisten verovastuuta, muuten ei lumi kaduilta katoa. Oikeusvaltiossa tätä toteuttamista rajoitetaan oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin säännöin. Tämän vuoksi verovirastoihin ei vielä ole asennettu penkkejä, joihin veroalamainen istutetaan odottamaan virallista peukaloruuviasentajaa, jonka tehtäväksi voitaisiin asettaa verotietojen kokoaminen.
Miksi näin ei sitten tehdä. Tämähän olisi hyvin tehokas tapa kerätä verottajalle kuuluvat varat talteen. Pelko ruuvin kiristymisestä vaikuttaisi ainakin pitempikyntisiin nopeasti.
Niin, meillä on länsimainen systeemi, joka pitää sisällään jonkinlaisen tasapainon yleisen edun ja yksityisen välillä. Kaikki punnukset eivät ole yleisen edun laarissa, vaan yksityisellä on oikeutensa vapauteen, ruumiilliseen koskemattomuuteen, rehelliseen prosessiin, kaikkeen tällaiseen kivaksi havaittuun.
Miten sakemannien tavoite ostaa varastettuja tietoja soveltuu tähän? Aika huonosti. Verottajan edustama yleinen etu on tärkeä, mutta ei niin tärkeä, että sitä tulisi toteuttaa rikoksia tekemällä. Jos valtio tarjoutuu ostamaan rikoksella hankittua omaisuutta tai yllyttää rikokseen voidakseen hankkia verotietoja, niin tällöin ollaan aika kaltevalla pohjalla.
Syyllistyykö hallitus tällöin rikokseen yllyttämiseen, rahanpesuun tai johonkin muuhun tavallista tallaajaa koskevaan tekoon, jäisi nähtäväksi. Tällaisen toiminnan pohtiminenkin osoittaa jälleen suuren kuvan heikkouden. Järjestelmässä on aina löysyyttä, se kuuluu siihen, koska ihminen on sellainen. Inkvisitio ei ole ihmistä, vaan jumalaa varten eikä sitä siksi ole olemassa.
1.2.2010
Paksua puhetta
Kokoomuksen suurvisiiri Jyrki Katainen läiskii varhain eläköityviä yritysjohtajia molemmille poskille, "terveinä kuuskymppisinä eläköityvät yritysjohtajat vihaavat hyvinvointiyhteiskuntaa!" Jaa mitä? Siis yritysjohtajat eivät näytä esimerkkiä miten kuollaan sorvin ääreen kaikkensa antaneina.
Jyrki Katainen, joka on lähempänä kansakoulua kuin eläkeikää antaa ohjeita miten elää hyvää elämää. Kataisen ideologian mukaan hyvä elämä tarkoittaa pitkää työuraa, joka mahdollisimman paljon kartuttaa kansan kassaa, jotta lumet saadaan kaduilta yhteisin voimin.
Eikö myös yritysjohtajilla ole oikeus päättää elämästään, milloin tehdä työtä ja milloin huilata, milloin jäädä eläkkeelle ja milloin tehdä mitä huvittaa. Tätä kutsutaan länsimaisen oikeusvaltion ytimessä olevaksi vapaudeksi, vapaudeksi päättää omista asioistaan.
On täysin järjetöntä kuvitella, että ihmiset olisivat työssä, jotta julkinen talous pysyisi pystyssä. Ihmiset ovat töissä ansaitaakseen leipänsä ja kun leipää on riittävästi, aika moni nostaa kytkintä tai vähentää duunia, keskittyy johonkin mukavampaan, vaikka napansa kaiveluun.
Kataisen mielipiteet alkavat muistuttaa totalitarismista, jossa yksilön tehtävä, ainoa tehtävä, on palvella yhteistä hyvää. Katainen voisi tässä hiukan kurvata takaisin. Yhteinen hyvä tarvitsee sitä enemmän kolikoita mitä suuremmaksi toisten selän raapiminen yhteiskunnassa yhteisillä varoilla rakennetaan.
On siis kaksi tietä tasapainottaa julkinen talous, lisätä tuloja, siis pakottaa kaikki kuolemaansa saakka töihin tai pienentää kulukakkua. Suomessa tehdään nyt molempia, jatkossa vielä enemmän.
Katainen on hyvä esimerkki siitä mitä tapahtuu, kun alaikäiset nostetaan tärkeisiin virkoihin, kriisitilassa iskee pakokauhu ja suuri kuva unohtuu. Valtio on ihmisiä varten eikä toisinpäin!
31.1.2010
Punikki on punikki
Selvennyksenä totean, että itse en edusta juuri mitään poliittista kantaa. Olen arvomaailmaltani hyvän elämän kannattaja ja realisti.
Tasavallan presidentti Tarja Halosta on sanottu kiukkuiseksi akaksi, amerikankielellä: bitch. Tänään hesari liekehti tummanpuhuvana, punaisena Tarjan haastattelusta, joka paljasti naisen maailmankatsomuksen ytimen: haluan valtaa ja haluan käyttää sitä. Verhoan toimintani kaikenlaisen yleishyväksyttävän kaapuun, vaikka minua ei kiinnosta mikään muu kuin että Pentti ja muut koirat juoksevat, minne minä sanon. Minä olen suurin suomalainen, Tarrrrja perrrrkele. Olen on saanut arabeilta jostain Perrrsian lahdelta oman burghan, jota Pentti saa pitää kotona.
Presidentti Halonen lausuu: "olen kovin suomalainen."
Minusta on mukavaa nähdä ihmisen avaavan itsensä ja paljastavan oman nahkansa. Tarrrjako on kovin suomalainen ja missähän kategoriassa? Vallanhimoisin, katkerin, miesvihaajien ykkönen vai mikä? Haastattelun perusteella hänestä paljastuu varsin vastenmielinen kuva, jonka olisi suonut tulla esille jo aikaisemmin, erityisesti silloin, kun äänestettiin presidentistä. Miksi kukaan ei kertonut minkälainen bitch meillä oli ehdokkaana!
Jos Tarjaa vertaa Paavoon, on Paavo aivan käsittämättömän myönteinen ja positiivinen ihminen, empaattinen. Tarjasta hehkuva empaattisuus muistuttaa lähinnä giljotiinin terää.
Tarja on katkera, kun kokoomuksen äänihuuli on laittanut hänelle jarruja EU pöydissä. Tarja ei pääse kaveeraamaan saleissa ja sviiteissä eurooppalaisten kavereittensa kanssa. Presidentti ei pääse kuningattarena edstamaan maata, jonka hän omistaa. On aivan hämmentävää, miten luksuksen ja huomionhalu kasvaa mitä vasemmistolaisempaa maailmankatsomusta henkilö edustaa. Ääripunikki haluaa itseään kohdeltavan kuningattarena.
Ei-punikki maailmankatsomus, jota suuri suomalainen enemmistö kannattaa, on joutunut olemaan punikki ikeessä uskomattoman pitkään. Tämä tulee parin vuoden päästä muuttumaan, punikki ei enää kiipeä linnaan. Tai mistä sitä tietää.
Mikä oli Tarjan rooli suhteessa Stasiin ja KGB:hen hänen urallaan suurena suomalaisena 1970- ja 1980-luvuilla. Ehkä saamme tästä lisävalaistusta, kun arkistot aukeavat.
Ota yhteyttä
Kari Uoti Consulting Ky
Vattuniemenkatu 15 A, 2 krs. 00210 Helsinki
y-tunnus 1913603-9
Kari Uoti +358 500 500000
kari.uoti(a)oikeuson.com
www.kariuoticonsulting.fi
Kirottu salaisuus
Kirottu salaisuus on uusin kirjani.
Kari Uoti Consulting Ky | Puhelin: +358 500 500000 | kari.uoti(a)oikeuson.com